City Life

Joskus tekee hyvää jättää hullu ja hektinen Manhattan-saari taakse ja suunnata erilaiseen maailmaan, vaikka se olisikin vain päiväksi. Monet eivät tiedäkään, että Manhattanilta pääset suunnilleen tunnissa rannalle rentoutumaan! Lähettyvillä on monia eri rantoja, Long Beach (Saran henk. koht. lemppari), jonne pääset junalla tunnissa. Alueelle tosin on pieni maksu, mutta se takaa rannan puhtauden, eikä se koskaan ole liian täynnä. Voit jopa vuokrata auton ja suunnata esim. The Hamptonsiin tai Queensiin Rockaway Beachille. Rockaway on JFK-lentokentän lähettyvillä ja pääset sinne myös näppärästi A-metrolla. Viikonloppuisin se on todella täynnä, koska alueella on paljon omakotitaloja, mutta keskellä viikkoa se ei ole yhtä hektinen ja näet alueella paljon surffareita. Kyllä, jopa New Yorkista löytyy surffareita usko tai älä! Alexandran ollessa Suomessa, olen nauttinut kesän antimista ilman rakasta ystävääni :( Tässä kuvia viime reissultani!

5min rannalta löydät Rockaway Tacon, josta saat TAIVAALLISIA tacoja naurettavan halvalla! Mmmmm.....

Viimeiset rantatunnelmat ennen syksyä...

Sara

xoxo

Vieraiden ihmisten ystävällisyys... ilmiö, jota et kovin usein kohtaa Suomessa, ainakaan samalla tavalla kuin täällä. Alexandra taisi kerran saada ilmaisen kahvin syntymäpäivänään Robert´s Coffeesta, koska tutun tuttu oli siellä töissä. New Yorkissa -emmekä ole varmoja johtuuko tämä syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeisestä elämästä- mutta joka tapauksessa, täällä on ihana yhteishenki ihmisten kesken ja todellinen ystävällisyys tulee ilmi joka päivä eri tilanteissa. Ihan kuin kaikki olisivat yhdessä tässä suuressa kamppailussa nimeltä ELÄMÄ, ja kaikki tsemppaavat toisiaan kaikessa.

Esimerkiksi SoHossa, alueen pummin syövät kolme lämmintä ateriaa päivässä, eivätkä näe nälkää. Aina on joku, joka antaa heille puolet voileivästään. Ja alueella asuva katutaidetta myyvä japanilainen artisti saa alueen asukkailta siivoustöitä, koska ei ansaitse tarpeeksi rahaa taiteellaan. Jos tarvitset apua kassien kantamisessa, tai akkusi loppui ja tarvitset jonkun kännykkää, tai ehkä tarvitset vain jonkun kuuntelemaan huoliasi... mitä tahansa tarvitsetkaan, tämä kaupunki tarjoaa sinulle ystävän jostain nurkasta, vaikka se olisikin vain hetkeksi.

Alexandra: Tein töitä läppärilläni työhuoneessani (toisin sanoen Prince Streetin Apple-liikkeessä), kun yht´äkkiä koneeni sammui ihan noin vaan! Nousin saman tien ylös pitäen läppäriäni sylissäni kuin pientä vauvaa, ja ryntäsin aputiskille. Hetken päästä sain tietää, että koko koneeni muisti oli mennyt... kaikki nauhoittamani biisit, videot, kirjoitukseni... kaikki, johon olin laittanut sydämeni ja sieluni olivat menneet. Ikuisesti. Kyynelet virtasivat silmistäni ja tiskin takana istuva kundi koitti piristää minua kertomalla, että vaikkei hän saa mitenkään menetettyjä tiedostoja takaisin, hän voi korjata koneen toimivaan kuntoon suunnilleen $40 hinnalla! Pyysin anteeksi ja kiirehdin vessaan, jossa sain lievän paniikkikohtauksen. Istuin vessan lattialla nyyhkyttäen ja raivoissani itselleni, koska minulla ei ollut mitään varmuuskopioita mistään tiedoistoistani. Uskomatonta, miten riippuvainen ihminen voi olla tietokoneestaan, mutta fakta oli, että siellä oli paljon tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, joita olin tallentanut vuosien varrella. Minulla ei koskaan ollut varaa ostaa kiintolevyä, ja vaikka olisi, listan kärjessä oli aina joku maksamaton lasku tai vuokra, johon minun oli pakko laittaa ensisijaisesti rahani. Nyt koneeni, jota olin käyttänyt joka päivä viimeiset kolme vuotta oli täysin kadonnut! Laitoin jätti aurinkolasini päälle, menin takaisin tiskille ja sama kundi kysyi onko kaikki ok. Hän ojensi minulle kasan papereita ja pyysi allekirjoitukseni. Kohteliaasti sanoin, ettei minulla ole varaa maksaa korjausta ja kiitin häntä avusta. Hän sanoi "Älä huoli, kaikki on hoidettu." -"Mitä, oletko tosissasi?", kysyin ihmeissäni ja hän sanoi, että hänen mielestä se oli "the right thing to do and you need it right now". Ihan kuin hän oli hetkeksi laittanut itsensä minun tilanteeseen, ja varmaan käyttänyt hyväksi henkilökunnan koodeja antaakseen minulle ilmaisen korjauksen. Jälleen kerran purskahdin itkuun kiittäen häntä ja hän sanoi tyynesti, että koneeni olisi korjattu parin päivän kuluttua. Tämä on aika hämmästyttävää, mutta itse asiassa ei ole, koska ystävällisyys ympäröi tätä kaupunkia. Kun olet avun tarpeessa, tulet autetuksi. Tämän lisäksi olen saanut ilmaisia kyytejä kotiin, lähi delini työntekijät auttoivat kantamaan huonekalujani kämppääni, naapurini korjaa tukossa olevat putkeni ja toinen naapurini tekee minulle chai teetä ja antaa hengellisiä oppintunteja elämästä aina kun olen motivaation ja kannustuksen tarpeessa. Et koskaan ole yksin, ja täällä tätä tunnetta osaa arvostaa todella paljon.

Sara: Kahden vuoden aikana New Yorkissa luulin, että ympärillä olevat ihmiset olivat tosiystäviäni. Kun Suomessa kesälomaa viettäessäni sain kuulla kämppiksiltäni, että asunnosta on löydetty luteita (KÄÄK!), eikä niistä kovan taistelun ja ammattilaisten käsittelynkään jälkeen päästy eroon, jouduin tietysti muuttamaan ja jättämään KAIKKI huonekaluni kyseiseen kämppään. Edessä olis siis muutto tyhjään kämppään ilman yhtäkään huonekalua... Oletin tietysti, että palatessani Nykiin, voisin asua pari viikkoa vanhan kämppikseni uudessa kämpässä sillä aikaa kun etsin uutta paikkaa itselleni. Olinpä väärässä. Nykissä sitä saattaa luulla jonkun olevan ystäväsi, kunnes olet kusessa ja tarviset apua. "Ystäväni" antoi minulle lukuisia tekosyitä miksen voisi asua hänen luonaan, ja monet muutkin "ystävät" katosivat jonnekin kaukaiseen avaruuteen... laitoin siis sähköpostia joka ikiselle tyypille, jonka tunsin tai tiesin koulustani ja kopioin opettajani sähköpostista kaikkien sähköpostit. KAIKKI vastaukset, jotka sain takaisin olivat tyypeiltä, joita miltei tunsin! Selvitin itselleni siis paikan, jossa sain bunkata pari viikkoa kolmen jätkän luona, jotka kävivät samaa koulua, mutta en tuntenut heitä muuta kuin etunimen perusteella ja olin ehkä jutellut heidän kanssaan pari kertaa. Sain oman huoneen ja yksi heistä tarjoutui nukkumaan sohvalla, kukaan ei koskaan vihjaillut tai antanut fiilistä, että mun pitäisi lähteä sieltä menemään. Asuin kolme viikkoa heidän luona ilmaiseksi ja tunsin itseni niin kotoisaksi, ja kaikki tämä melkein tuntemattomilta ihmisiltä ja ihan ilman syytä! Olin todella kiitollinen ja tajusin todellakin ketkä ovat tosiystäviäni kaupungissa. Asuessani täällä olen huomannut miten avoimia ja ystävällisiä ihmiset ovat. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki kamppailevat täällä jollain tavalla, oli se sitten vuokran, uran tai minkä tahansa asian kanssa. New Yorkissa ei ole helppoa asua, mutta erittäin helppoa saada tukea ihmisiltä. En muista milloin olisin Suomessa käynyt syviä keskusteluja täysin tuntemattoman kanssa metrossa, kahvilassa tai taxi-kuskin kanssa ja minusta tuntuu, että suomalaiset ylipäänsä rohkenevat puhumaan vasta parin drinkin jälkeen! Nykissä jopa tuntemattomat tytötkin antavat toisilleen kohteliaisuukisia esim. klubilla tai kadulla "Wow, ihana tyyli sulla", "Ihanat hiukset" jne. Suomessa olen varsinkin klubeilla saanut vain ilkeitä katseita muilta tytöiltä. Täällä tämä avoimuus ja ystävällisyys on täysin normaalia, eikä kaikilla aina ole jotain pervoja taka-ajatuksia jos joku tulee juttelemaan kanssasi esim. kirjakaupassa. Oli miten oli, nämä ovat vain henk. koht. kokemuksia, eikä tarkoitus ole dissata Suomea. Nykissä kokemani ystävällisyyden tunne joka puolella on mielestäni vain paljon positiivisempaa! :)

Kuoriudutaan kaikki siis kuoristamme vähän enemmän ja levitetään positiivisuutta muillekin kuin ystäville ja sukulaisille!